Tässä talossa

Tässä talossa ei asu, eikä koskaan ole asunut yhtäkään elävää ihmistä.
Huoneeni seinät on ripustettu täyteen naamioita:
posliinia, nahkaa, untuvaa, terästä,
reidestäni leikattua ihoa.
Naamioita joiden huulet liikkuvat; ne kuiskailevat,
kertovat toisilleen tarinoita siitä miksi olemme täällä.
Tarinoita syistä ja seurauksista.
Minä kirjoitan tarinani tupakoitteni filttereihin,
jotta joku joskus löytäisi ne, eikä enää tuntisi olevansa niin yksin.
Kellon heiluri halkoo hiljaisuutta, ilma ei liiku,
savu nousee pystysuorana valkoisena viivana.
Viisarit viipaloivat aikaa
joka minulta kuluu muuttua
keoiksi nuppineuloja ja savukkeiden tuhkaa.

Kuiva maa

Olen kuiva maa
sormenpäissäsi sadepisarat

Olen väkijoukossa kirkuva pingviini,
joka etsii puolikastaan

Minä kaipaan hellyyttä syreenin alla
Kukkien; taivaan alla
Hentoa kosketusta kupeellani,
mitä vittua se sitten tarkoittaakaan:
en tiedä missä kohtaa kuve sijaitsee,
mutta kosketusta sinne kaipaisin silti.

Olen kuivamaa
sormenpäissäsi sateen ensi pisarat

Raudasta

kipristelevästä tunteesta
kun ihoni liikahti puoli milliä
Vasemmalle, irti lihasta!
ruosteen tuoksusta käsissä
sävyssä ja värissä
painauma kuvioissa
vahvuuteen väsyneissä